Tekstiiliartesaaniopiskelijat Jenni Vuori ja Henna Rydenfelt
suorittivat 7 opintoviikkoa työssäoppimista
koululla. He valmistivat replikat 1900-luvun alkupuolella tehdyistä kuultokudosverhoista.
Työ oli vaativa, mutta kokemuksena hyvin antoisa. Alunperin
ei olisi osannut kuvitella, miten paljon aikaa saa kulumaan kahden verhon
tekemisessä. Tytöt aloittivat 5B jaksolla (2012)työssäoppimisen, kutoivat
kesälläkin pari viikkoa ja aloittivat koulun noin viikkoa ennen virallista
alkamista.
Asiakas antoi alkuperäisen verhon malliksi. Alkuun
työstäminen oli pientä salapoliisityötä, sillä oli löydettävä sopivat langat nykyajan
lankakartoista. Asiakas halusi kahdet mahdollisimman samanlaiset verhot, kuitenkin
mitat oli muutettava nykyiseen tilaan sopiviksi. Oli mietittävä miten
suhteuttaa kuviot uusiin mittoihin.
Suurin haaste oli kuitenkin siinä, miten kaksi eri kutojaa
saa kudottua kaksi verhoa mahdollisimman samalla käsialalla. Haasteesta kertoo hyvin
se, että yhdelle kutojallekin kahden samanlaisen kuultokudosverhon tekeminen ei
ole helppoa. Oli tehtävä sopimuksia ja kehitettävä omia niksejä. Jo valmisteluvaiheessa huomattiin, että olisi
syytä kirjoittaa paperille ylös mitä on sovittu, päätetty ja pohdittu ja kenen
kanssa. Tärkeää oli myös pitää asiakas ajan tasalla suurista muutoksista ja ratkaisuista,
sillä olihan kyseessä arvotekstiili.
Kokemus oli antoisa ja opettavainen, vaikkakin välillä usko
työn valmistumiseen meinasi loppua. Kuitenkin mitä pidemmälle työssä edettiin,
sitä helpommaksi itse ryhmätyöskentely muodostui. Vaikkei samanlaiseen
projektiin nyt heti lähtisi mukaan, ei sitä koskaan tiedä, jos tulevaisuudessa
uusi tilaisuus tarjoutuu, silloin ainakin tietää, mistä lähteä liikkeelle.